Tämä on elämäni ensimmäinen blogi, joten voi luvata mitään ilmestumistahtia. Ensimmäinen viikko Groningenissa on kohta takana, ja vauhti on ollut ainakin riittävä. Asun kaupungin suurimmassa vaihtareille tarkoitetussa asuntolassa, joten seuraa riittää mihin vuorokaudenaikaan tahansa. Elämän perusedellytykset ovat kasassa, kun on oma huone ja hyvä yhteiskeittiö. Kaupungin jalkapallostadion on aivan vieressä, ja stadionin ruokakauppa on lähikauppani.
Vaihtarit ovat tietenkin kotoisin kaikilta maailman mantereilta. Suomalaisia on myös "riittävästi", ainakin yli kymmenen on tullut tavattua. Kukaan muu ei tosin opiskele Jyväskylässä.
Maa ja kaupunki ovat aika lailla sellaisia mitä odotinkin. Pitkät ja tyylikkäät paikalliset tuntuvat hallitsevan yllättävän monta kieltä, joilla he kommunikoivat innokkaasti ulkomaalaisten kanssa. Kommunikointitilanteisiin he liikkuvat polkupyörillä. Ilman kielitaitoa voit olla jotain, mutta ilman pyörää et ole mitään. Joten ostin heti pyörän. Jos pöyräliikenne vaatii minulta aika paljon keskittymistä, niin monelle muulle vaihtarille se on alun haastavin osuus. Osa heistä ei ole ikinä omistanut pyörää.
Heti ensimmäisenä iltana hyppäsin myös salibandykaukaloon. Joukkueeni U.C. Face Off tahkoaa maan pääsarjaa. Eikä vain tahkoa, vaan johtaa sarjaa. Valmentaja iski heti maahockeykentiltä opitun pelikirjan käyttöön. Taso on ensimmäisten reenien perusteella jotain Suomen nelosdivaria, toki joukkueesta löytyy muutama maajoukkuestatuksella liikkuva parempikin pelaaja. Ensimmäinen matsi on jo lauantaina Tilburgissa. Kärkikahinassa voi puhua todellisesta kuuden pisteen matsista, sillä vahva jalkapallokulttuuri näkyy niin voitosta kotiin kannettavien pisteiden määrässä kuin pudotuspelien puuttumisenakin.
Näillä mennään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti