Monet lukijat ovat varmasti ihan kiimassa hakanneet F5:sta, tai sitten ei. Pieni tauko selittyy koneen hajoamisella ja lukuisilla arkeani viihdyttäneillä vierailijoilla. Nyt yritän muistella kuukauden tapahtumia, järjestys ei ole varmasti kronologinen.
Ensiksi saapuivat Antti, Teemu ja Wilken. Hauskaa taisi olla, kaupunkialueelta poistuimme vain Antin kanssa lähikylään ihmettelemään maaseudun idylliä. Samana viikonloppuna sählyssä nappasimme 13-1-voiton sarjan heittopussista. Sen jälkeen Harri ja I-P kävivät kylässä. Harrin kanssa kävimme katsomassa toiseksi korkeimmalla sarjatasolla tahkoavan kyläseuran Veendamin futispeliä. Lisäksi kävimme Bedumin kylässä ihmettelemässä maailman
vinointa tornia, kun paikallisen kirkontornin rakentaminen on mennyt vielä heikommin lapaan kuin Pisan tornin. Viimeisenä iltana Nick vielä tenttasi Vihreiden puoleohjelman ja ihmetteli miten Senaattori pystyi viettämään aikaansa Hollannissa kesken kiihkeän vaalikamppailun.
Seuraavana viikonloppuna Vilppu käväisi kaupungissa. Groningenin futisylpeyden 3-2-voittoa todistimme vierasjoukkueen kannattajien hulipleksien takaa. Samana iltana katsoimme Miesten vuoro-dokkarin Juhan luona. Hollantilaiset Kees ja Nick taisivat missata jotain, vaikka tekstit löytyivät. Miksi vihtaa käytetään? Onko karhu yleinen lemmikki Suomessa? Ette varmasti sauno monta kertaa viikossa? Miksi uitte avannossa? Kysymysautomaatti-Nick oli jälleen vauhdissa. Vilppu oli myös kovin onnellinen kaupungin kymmenistä kenkäkaupoista ja poisti kaksi paria mukaansa.
Viime yönä hostelli hiljeni hetkeksi, kun siskoni Anni jätti kaupungin. Martini-tornista pystyi jo luettelemaan kaupungin nähtävyydet aika helposti. Pullaa leivottiin paikalliselle Ellalle, taidemuseossa käytiin ja kivaa oli.
Sählyäkin on pelattu suunnilleen jokaisena viikonloppuna. Enemmän on voitettu kuin hävitty, mutta ei se paljon lohduta kun yksi joukkue on parempi. 13-1- ja 7-4-voittojen lisäksi Haagin reikäpalloylpeys HDM on näyttänyt kahdesti kuka määrää. Sarjassa nokkaan tuli 5-2, vaikka pitkään johdimme 2-1. Viime viikonloppuna cupin välierässä pelasin hienoimmassa säbäottelussa aivan hetkeen. Joukkueemme kärsi pahasta loukkaantumissumasta, kun pojat olivat teloneet itseään kaukalossa ja sen ulkopuolella. Myös punnertamalla olkapäänsä sijoiltaan saanut Wouter ja Wouterin isän auto jäivät Groningeniin, joten Utrechtiin matkustimme junalla. Edessä oli 60 minuuttia tehokasta peliaikaa ja rosterissa vain kahdeksan kenttäpelaajaa. Peli alkoi kuitenkin mukavasti, kun heti karkasimme 3-0-johtoon, omakin maalitili aukesi vihdoinkin. Sen jälkeen Johan Lim näytti olevansa sarjan paras pelaaja, ja ruotsalaisen seitsemän pisteen näytöksen jälkeen HDM juhli finaalipaikkaa lukemin 9-7. Harvoin voi olla tappion jälkeen yhtä ylpeä joukkueestaan, kun omien puolesta pelattiin suu veressä tai jalat hieman rikki. Parhaan pelaajan palkintokin äänestettiin koko orkesterille. Sarjassa tulemme todennäköisesti hopealle, jos voitamme ensi lauantaina.
Jossain välissä kävimme Juhan, joukkuekaverimme Egbertin ja parin hänen käverinsa kanssa Amsterdamissa katsomassa Hollanti-Unkari-ilotulituksen. Hillitympään jalkapallokulttuuriin tottuneella oli hieman ihmettelemistä paikallisten karnevaalimeiningissä, hassut hatut ja kaikki oli todellakin sallittu. Egbert pukeutui peliin ajattoman tyylikkääseen oranssiin karhupukuun. Hänen kaverit iskivät stadionille oranssissa mekossa ja oranssissa sumopainijapuvussa. Peli päättyi lopulta 5-3, tunnelma stadionilla oli heikompi kuin täydellä Olympiastadionilla ja aikuiset miehet, hei oikeesti se on fudismatsi.
Ja niin äiti, pääsin ensimmäisestä tentistäni läpi, arvosanakin oli parempi kuin Nickillä. Täällä arvosanat ovat kovin tärkeitä, en oikein tiedä mihin ne sitten oikeasti vaikuttavat vai onko se vain turhaa pätemistä.
