Asettumisesta ja opiskelusta

Kohta kuukausi takana. Konkreettisimmin ajan kulumisesta ja kaiken hetkellisyydestä muistuttavat pois lähtevät ihmiset. Sää ei juuri kerro minkään etenemisestä tai kesän lähestymisestä. Tällä viikolla on satanut jopa lunta. Espanjalaisten mielestä baarista on mukava pyöräillä lumisateessa kotiin. Erilaista, sano.

Alun vapauden jälkeen myös opiskelut alkoivat. 2000-luvun kirjoittajana haluan nuoleskella yleisöä, joten käydään tämä nopeasti läpi. Kolme kurssia. Yksi journalistiikan kurssi, jossa lähdettiin aika perusteista. Ensimmäisen luennon opettaja ei tiennyt vaihtareiden olemassaolosta, joten lähinnä paikallisella kielellä mentiin. Ennen luentoa tapasin samalla kurssilla olevan hollantilaisen Ellan, joka oli juuri tullut Jyväskylän viestintätieteiden laitokselta vaihdosta. Toinen kurssi käsittelee Pohjois-Amerikan historiaa ja kulttuuria Yhdysvaltain itsenäistymisestä näihin päiviin asti. Paljon on asiaa, ja Atlantin takaa tulleet opettajat osaavat asiansa. Kolmas kurssini on paikallista historiaa ja kulttuuria, siis klassinen vaihtarikurssi. Ihan kivaa on ollut.

Jos jokin voi ärsyttää, niin jatkuva kaupassa ravaaminen ja ruuan laittaminen. Miksi täällä ei syödä lounasta? Miksi yliopistolta ei saa lämmintä ruokaa? Puuro-Karia ja maagista lukua 2,50 on oikeasti ikävä.

Toisen kerran irtaannuin Groningenista, kun kävimme yhden yön reissulla Amsterdamissa. Ilman mitään suunnittelua reissua voi kutsua onnistuneeksi. Löysimme halvan hostellin, paheelliset kadut, Amsterdam ArenAn ja mukavan baarin PSV-Ajax-matsia varten. Stadionilla heti aulassa olivat vierekkäisissä kuvissa Luciano Pavarotti, Kuningas ja Popin kuningas. Stadionilla esiintyneistä miehistä hienoin oli toki keskellä. Opastetun stadionkierroksen jälkeen kävimme vielä Ajaxin museossa, jossa Litmanen oli myös vahvasti edustettuna. Hieno video "kuvasi" pelaajista suurimpien lapsuuden pelejä, jonka jälkeen tuli aitoa kuvaa Litmasen, Rijkaardin ja Cruyffin hienoimmista maaleista. Litmasta näytellyt lapsi oli kovasti Jarin näköinen, mutta kenttä näytti enemmän hollantilaiselta puistolta kuin Kisapuistolta.

Frank de Boerin paikalla Ajaxin pressissä.

ArenAlla esiintyneet kuninkaat.

Kuningatteren aitiossa. Kuningatar on käynyt aitiossaan kolmesti 15 vuodessa, eikä kertaakaan Ajaxin pelissä.

Lippu FC Groningenin seuraavaan kotimatsiin on myös taskussa, joten ensi viikonloppu lievittää jälleen kaipuuta stadioneille. Kahden murskatappion jälkeen kurssin on käännyttävä, jos joukkue haluaa unelmoida europaikasta. Nyt nukkumaan Damin rasitukset pois. Mies ja blogi palaavat sen jälkeen toivottavasti hieman virkeämpinä.

Voittamisesta ja opiskelusta

Olen ihastunut. Tähän maahan ja kaupunkiin. Kaikki tuntuu mahdolliselta ja vapaalta. Toki tässä ihastumisessa on varmasti alkuhetken huumaa. Mitä tahansa paikallisilta kysyy, niin vastaus ei ole ikinä ei. Viime viikon vapaudentunne saattoi johtua myös siitä, että luennot alkoivat vasta tänään. American studies-kurssi aiheuttaa varmasti haasteita, sillä niin yksityiskohtaisesti 1900-luvun amerikkalaista historiaa ja kulttuuria kevään aikana kahlataan. Yhdysvaltalaisen opettajan yleisin fraasi olikin ensimmäisellä luennolla "tämän te jo aikaisemmilta kursseilta muistattekin". Toki.

Viime viikolla kävin mentorini kaverin bileissä. Hän oli juuri tullut vaihdosta Tampereelta, joten suosikkikaupunkimme olivat yhteiset. Bileissä paikallinen kulttuuri yllätti minut jälleen iloisesti, kun avasin ensimmäistä oluttani. Ei kuulemma ole tapana tuoda juhliin omia eväitä, vaan isäntä/emäntä on varannut riittävästi juomaa kaikille. Selvä.

Myös salibandyreenit jatkuivat normaalisti, tähtäimenä oli viikonlopun kärkikamppailu. Harjoituksiin ilmestyi myös toinen suomalaispelaaja, ja Juha pyöritteli puolustusta parin vuoden takaisella salibandyliigastatuksella. Nopea viesti liittoon kuitenkin tyrmäsi vahvistuksen pelihalut, sillä siirtoikkuna pätee myös maista vapaamielisimmissä. Lauantain matsiin oli kuitenkin löytynyt uusi valmentaja. Pelipaikka vaihtui vielä perjantaina omituisen härdellin jälkeen hieman lähemmäksi Groningenia, ja Amersfoort Amsterdamin lähellä sai toimia pelipyhättönä. Matkaan lähdimme kahdessa osassa, ja ulkomaalaisvahvistukset saivat kunniapaikat Wouterin isältään lainaaman auton takapenkiltä. Loput menivät junalla.

Moottoritieltä ei juuri maisemia ihailtu, mutta aika paljon maaseutua näin tiheästi asuttuun maahan mahtuu. Perillä rumimman näkemäni sählyhallin sisältä paljastui kuuluisa sisäinen kauneus, kun kärkiottelua oli siunattu hyvällä alustalla ja maan ainoilla kansainvälisiä pelejä viheltäneillä tuomareilla.

Vastaan asettui Alankomaiden sählykenttiä viime vuosina dominoinut FB Agents. Pääkaupungin ylpeyden, tuon Hollanti-sählyn RoPS:n, riveistä löytyi vain pari alankomaalaista. Vastustajan ainoa suomalaispelaaja toimi loukkaantuneena penkin takana, ja ruotsi oli kentällä yleisin kieli. Ennen peliä minua varoitettiin Ullesta, oli kuulemma nopea, taitava ja vihasi häviämistä. Ensimmäisessä vaihdossa laitoin vähän lapaa Ullen jalan alle, jonka seurauksena ruotsalaistähti kannettiin vaihtoon. Onneksi hän pystyi kuitenkin myöhemmin jatkamaan peliä.

Vannoutunut vapaamielisyyteni on ottanut sählykentiltä myös hieman konservatiivisia sävyjä. Nimittäin nimille pitäisi olla joku raja. Miten gr-äänteen ja pari muuta käsittämätöntä äännettä samassa nimessä voi lausua oikein kesken rintamahyökkäyksen? Onko sinulla joku urheilukentille sopiva lempinimi? Jaa ei. Onneksi avausmaalimme jälkeen kaikki aksentit, kielet ja diskurssit olivat jälleen samoja, olihan jokainen oppinut ne jo pienenä pihapeleissä toimittaessaan peliobjektin ensimmäistä kertaa maaliin.

Uuden pelikirjamme kaikki nyanssit eivät vielä toimineet, mutta hurjalla taistelulla otimme lopulta päätöserässä omamme lukemin 6-2. Maalissa Leo näytti miksi hän pelaa Hollannin maajoukkueessa. Paluumatkalla toki minua valistettiin, että maajoukkuestatus vaatii pelitaitojen lisäksi aika paljon omaa rahaa, joten osa parhaista on luopunut maajoukkuepaikoistaan. Joukkueeni U.C. Face Off ei ollut ikinä ennen kukistanut FB Agentsia, joten voitto ei ollut mikä tahansa. Pelin jälkeen puheissa vilahtelivat jo mystiset mestaruus, tupla ja europelit.

Tutustumisviikko

Tämä on elämäni ensimmäinen blogi, joten voi luvata mitään ilmestumistahtia. Ensimmäinen viikko Groningenissa on kohta takana, ja vauhti on ollut ainakin riittävä. Asun kaupungin suurimmassa vaihtareille tarkoitetussa asuntolassa, joten seuraa riittää mihin vuorokaudenaikaan tahansa. Elämän perusedellytykset ovat kasassa, kun on oma huone ja hyvä yhteiskeittiö. Kaupungin jalkapallostadion on aivan vieressä, ja stadionin ruokakauppa on lähikauppani.

Vaihtarit ovat tietenkin kotoisin kaikilta maailman mantereilta. Suomalaisia on myös "riittävästi", ainakin yli kymmenen on tullut tavattua. Kukaan muu ei tosin opiskele Jyväskylässä.

Maa ja kaupunki ovat aika lailla sellaisia mitä odotinkin. Pitkät ja tyylikkäät paikalliset tuntuvat hallitsevan yllättävän monta kieltä, joilla he kommunikoivat innokkaasti ulkomaalaisten kanssa. Kommunikointitilanteisiin he liikkuvat polkupyörillä. Ilman kielitaitoa voit olla jotain, mutta ilman pyörää et ole mitään. Joten ostin heti pyörän. Jos pöyräliikenne vaatii minulta aika paljon keskittymistä, niin monelle muulle vaihtarille se on alun haastavin osuus. Osa heistä ei ole ikinä omistanut pyörää.

Heti ensimmäisenä iltana hyppäsin myös salibandykaukaloon. Joukkueeni U.C. Face Off tahkoaa maan pääsarjaa. Eikä vain tahkoa, vaan johtaa sarjaa. Valmentaja iski heti maahockeykentiltä opitun pelikirjan käyttöön. Taso on ensimmäisten reenien perusteella jotain Suomen nelosdivaria, toki joukkueesta löytyy muutama maajoukkuestatuksella liikkuva parempikin pelaaja. Ensimmäinen matsi on jo lauantaina Tilburgissa. Kärkikahinassa voi puhua todellisesta kuuden pisteen matsista, sillä vahva jalkapallokulttuuri näkyy niin voitosta kotiin kannettavien pisteiden määrässä kuin pudotuspelien puuttumisenakin.

Näillä mennään.