(Luokka)retkellä

Taas on ollut hieman taukoa, koska aika kuluu liian nopeasti. Mutta yritetään muistella. Kolme viikkoa sitten lähdimme Juhan kanssa klassiselle automatkalle Saksaan. Tuli ihan perheen kanssa 90-luvulla Keski-Euroopassa suoritetut automatkat mieleen. Autommekin oli samaa ikäluokkaa kuin ysärin matkoilla, kun Juhan kämppiksen Nissan Micra vuodelta -91 lähti äänekkäästi kohti Hannoveria. Hannoverissa menimme Juhan naapurissa Helsingissä vuosia asuneen saksalaisperheen luokse pariksi päiväksi. Matkalla Ralf jo pommitti viesteillä, mutta tekstiviestien välityksellä hän ei oikein ymmärtänyt, että Hopeanuolelle on jopa autobahnilla rajoituksensa. Perillä meitä odotti iloinen yllätys, kun Ralf oli rakentanut suomalaisen saunan taloonsa ja jääkaappi oli vuorattu Karjalalla ja Lapin Kullalla. Saunasta oli hyvä mennä jäähdytteleen lämpimään kevätyöhön. Jostain syystä kaipasin mökille.

Lauantaina lähdimme Juhan ja Ralfin kanssa katsomaan Eintracht Braunschweigin fudismatsia. Matkaa stadionille oli 70 kilometriä. Ruokapyödässä ehdotin vienosti lähtöä, mutta Ralf vakuutteli, ettei meillä ole kiire. No, ei ollut. Hieman uudempi Hopeanuoli kiiti matkan ns. nopeasti, muutaman kerran oli pakko takapenkiltä ujosti vilkaista nopeusmittaria. Eintracht Braunschweig oli jo varmistanut nousunsa 2. Bundesliigaan, joten tunnelma seisomakatsomossa oli lämmin, kun yli 20 000 katsojan loppuunmyyty stadion todisti kotivoittoa.

Sunnuntaina matkamme jatkui Esseniin, jossa Ville ja Laura ystävällisesti majoittivat meidät. Sunnuntaina nautimme Essenin puistoista ja jostain muustakin. Maanantaina kävimme vilkaisemassa fudismatsin Duisburg-Hertha Berlin. Berliiniläisille riitti tasapeli varmistamaan sarjanousu Bundesliigaan. Nousun varmistuttua vierasfanit ottivat kaiken irti.  Juhan blogista voi vilkaista videot molemmista matseista. Kiitokset Villelle ja Lauralle kaikesta, olipa mukava nähdä pitkästä aikaa.

Sen jälkeen täällä Groningenissa oli kunnon karnevaalit, kun Kuningattaren päivän juhlat kestivät vähintään pari päivää. Keskusta oli pari päivää aivan tukossa, kun baarit soittivat musiikkia kaduilla ja parilla lavalla oli enemmän tai vähemmän hyviä esiintyjiä. Myös Kossu oli ihmettelemässä menoa. Pakko oli kuitenkin olla rehellinen, ei mun pikkukaupungissa ihan aina tapahdu niin paljon.

Sen jälkeen lähdin ansaitulle lomalle Espanjaan. Ensin palloilin pari päivää Barcelonassa ja vierailin Camp Noulla. Kieltämättä mahtavassa seuran museossa tulin hieman surulliseksi. Miksi nämä kaikki aasialaiset ja muut ulkomaalaiset ovat "ylpeitä" FC Barcelonasta ja pukeutuvat Messin paitaan? Toki harmittelin myös sitä, että näiden "kannattajien" kysyntä oli nostanut seuraavan päivän Mestarien liigan matsin lippujen hintoja. 200 euroa oli halvin tarjous stadionin kulmilla, joten tyydyin sympaattiseen pubiin, joka oli täynnä aika monta fudismatsia nähneitä katalaaneja. Pelin jälkeen otin yöbussin Madridiin, jossa oli tennisturnaus menossa. Kävin vilkaisemassa Rafa Nadalin pelin. Stadionille juuri ennen Nadalin matsia ilmaantuneet teinitytöt olivat hieman vaikeuksissa tennisetiketin kanssa, joten tuomarilla oli varsin hikinen iltapäivä, kun hän yritti hiljentää teinit ennen jokaista syöttöä. Toisessa erässä teinien paletti sekosi täysin, kun ottelua eturivissä seuranneen Christiano Ronaldon naama ilmestyi taululle. Illalla kävimme Emmin ja hänen kavereidensa kanssa juomassa muutamat oluet.

Matka jatkui seuraavana päivänä Malagaan. Bussista näkyi mielenkiintoisia asioita, jota en ole hetkeen nähnyt. Korkeuseroja. Ylä- ja alamäkiä. Jopa lunta vuoren huipulla. Malagassa Jele majoitti minut kartanossaan. Muutama päivä aurinkoa ja mahtavaa seuraa latasi kummasti akkuja. Miten jollakin voi olla niin loputtomasti energiaa, että se tarttuu? Jos jokin jäi harmittamaan, niin espanjaa pitäisi kyllä tuolla osata. Ennen seuraavaa reissua opettelen espanjaa, nyt paikallisten tyttöjen kanssa keskustelu oli liian vaikeaa. Toisaalta arvostin kahvilassa esitettyä näytelmää, kun tarjoilijat yrittivät selittää mulle Osaman tappoa. Yhteisen kielen puuttuessa toinen näytteli amerikkalaista sotilasta ja toinen Osamaa. Tuore uutinen tuli perille näinkin.

Lauantaina aina yhtä urhoollisen säbäorkesterimme kausi loppui lähes katkerimmalla mahdollisella tavalla. Ennen meidän peliä sarjaa johtava HDM tarjosi meille mahdollisuuden mestaruuteen häviämällä oman pelinsä. Meidän piti vain voittaa oma pelimme järkyttävällä maalierolla. Kaikki oli pelissä, mutta 18-3 -voitto oli kaksi maalia liian vähän. Jotenkin aika tyhjä olo jäi kaudesta. Niin monta kertaa oli hauskaa, mahtaviin ihmisiin olen tutustunut ja kaikkemme annoimme. Ehkä joskus vielä huomaa ne hyvät hetket matkan varrella, vaikka perille ei päästy. Ei ihan hetkeen tee mieli pelata mitään. Onkohan pelaamisessa edes mitään järkeä, kun suurin osa pelaajista ja joukkueista lopulta häviää? Sunnuntaina katsoimme yhdessä ruotsalaisten ja muutamien muiden kanssa lätkän "MM-finaalin". Jotenkin ulkomailla se pieni jossain lymyilevä nationalismi herää, vaikka samalla huomaa kevätturnauksen olemattomattoman merkityksen Suomen ulkopuolella, Ruotsi-Suomi-vastakkainasettelun yksipuolisuuden ja sotavertausten oksettavuuden.

Ulkomaille

Äänestämässä kävin ennen vaaleja hotellissa. Ei vain paljon auttanut, sillä Perussuomalaiset ottivat murskavoiton. Sitä on täälläkin saanut selitellä, sillä kovin ovat kiinnostuneita Suomen politiikasta. Hauskasti oikeastaan aina olen huomennut puolustelevani Soinia. Ei, Soini ei ole yhtä radikaali kuin Geert Wilders. Portugali-tuki oli tärkeämpi asia kuin muukalaisviha jne. Soinin hymyilevä naama on ollut paikallisissa lehdissä päivittäin. Hallitusneuvotteluihin Soinin kannattaisi hakea neuvoa täältä Hollannista, jossa populisti-Wilders on luonut mahtavan aseman. Hän on puolueensa ainoa jäsen, joten puolueen karnevaalisiipi ei pääse hyppimään silmille. Lisäksi alahuoneessa hänen Vapauspuolueensa on jossain opposition ja vähemmistöhallituksen välimaastossa. Hän on liitossa hallituksen kanssa, joten käytännössä hän pääsee sanelemaan maahanmuuttopolitiikkaa ilman populistille aina niin ikävää hallitusvastuuta. Yhdessä hallituksella ja Vapauspuolueella on vain yhden paikan enemmistö, joten ihan taivaassa liitto ei ole tehty..

Viime päivinä Groningenia on hellinyt poikkeuksellinen helleaalto. Ulkona on ollut kuin Suomessa kesällä, joten auringosta on nautittu kaupungin molemmissa mainioissa puistoissa. Myös jalkapallokausi on vihdoin avattu puistoneppailun merkeissä.

Wildersin ohjeiden mukaisesti ja sählyn ottelukalenterin velvoittama olen matkustanut vain kotimaassa. Huomenna kuitenkin suuntaamme Juhan kanssa pääsiäisen viettoon Saksaan. Jos Hopeanuolemme kestää autobahnin rasitukset, niin suuntana on Hannover, jossa Juhan entiset naapurit majoittavat meidät. Lauantain ohjelmassa on 3. Bundesliigan futismittelö Eintracht Braunschweig-Kickers Offenbach. Kotijoukkue on jo varmistanut sarjanousunsa, joten tunnelma on varmasti mukava. Vaikka joukkue pelaa kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla, niin yli 20 000 katsojan loppuunmyydyllä stadionilla riittänee tunnelmaa. Sunnuntaina siirrymme Esseniin Villen hoiviin, varmasti tunnelma on sielläkin lämmin.

Pannukakkulaivan terassilla.

Joku muukin oli tullut kouluun pyörällä.

Keväällä kylässä

Monet lukijat ovat varmasti ihan kiimassa hakanneet F5:sta, tai sitten ei. Pieni tauko selittyy koneen hajoamisella ja lukuisilla arkeani viihdyttäneillä vierailijoilla. Nyt yritän muistella kuukauden tapahtumia, järjestys ei ole varmasti kronologinen.

Ensiksi saapuivat Antti, Teemu ja Wilken. Hauskaa taisi olla, kaupunkialueelta poistuimme vain Antin kanssa lähikylään ihmettelemään maaseudun idylliä. Samana viikonloppuna sählyssä nappasimme 13-1-voiton sarjan heittopussista. Sen jälkeen Harri ja I-P kävivät kylässä. Harrin kanssa kävimme katsomassa toiseksi korkeimmalla sarjatasolla tahkoavan kyläseuran Veendamin futispeliä. Lisäksi kävimme Bedumin kylässä ihmettelemässä maailman vinointa tornia, kun paikallisen kirkontornin rakentaminen on mennyt vielä heikommin lapaan kuin Pisan tornin. Viimeisenä iltana Nick vielä tenttasi Vihreiden puoleohjelman ja ihmetteli miten Senaattori pystyi viettämään aikaansa Hollannissa kesken kiihkeän vaalikamppailun.

Seuraavana viikonloppuna Vilppu käväisi kaupungissa. Groningenin futisylpeyden 3-2-voittoa todistimme vierasjoukkueen kannattajien hulipleksien takaa. Samana iltana katsoimme Miesten vuoro-dokkarin Juhan luona. Hollantilaiset Kees ja Nick taisivat missata jotain, vaikka tekstit löytyivät. Miksi vihtaa käytetään? Onko karhu yleinen lemmikki Suomessa? Ette varmasti sauno monta kertaa viikossa? Miksi uitte avannossa? Kysymysautomaatti-Nick oli jälleen vauhdissa. Vilppu oli myös kovin onnellinen kaupungin kymmenistä kenkäkaupoista ja poisti kaksi paria mukaansa.

Viime yönä hostelli hiljeni hetkeksi, kun siskoni Anni jätti kaupungin. Martini-tornista pystyi jo luettelemaan kaupungin nähtävyydet aika helposti. Pullaa leivottiin paikalliselle Ellalle, taidemuseossa käytiin ja kivaa oli.

Sählyäkin on pelattu suunnilleen jokaisena viikonloppuna. Enemmän on voitettu kuin hävitty, mutta ei se paljon lohduta kun yksi joukkue on parempi. 13-1- ja 7-4-voittojen lisäksi Haagin reikäpalloylpeys HDM on näyttänyt kahdesti kuka määrää. Sarjassa nokkaan tuli 5-2, vaikka pitkään johdimme 2-1. Viime viikonloppuna cupin välierässä pelasin hienoimmassa säbäottelussa aivan hetkeen. Joukkueemme kärsi pahasta loukkaantumissumasta, kun pojat olivat teloneet itseään kaukalossa ja sen ulkopuolella. Myös punnertamalla olkapäänsä sijoiltaan saanut Wouter ja Wouterin isän auto jäivät Groningeniin, joten Utrechtiin matkustimme junalla. Edessä oli 60 minuuttia tehokasta peliaikaa ja rosterissa vain kahdeksan kenttäpelaajaa. Peli alkoi kuitenkin mukavasti, kun heti karkasimme 3-0-johtoon, omakin maalitili aukesi vihdoinkin. Sen jälkeen Johan Lim näytti olevansa sarjan paras pelaaja, ja ruotsalaisen seitsemän pisteen näytöksen jälkeen HDM juhli finaalipaikkaa lukemin 9-7. Harvoin voi olla tappion jälkeen yhtä ylpeä joukkueestaan, kun omien puolesta pelattiin suu veressä tai jalat hieman rikki. Parhaan pelaajan palkintokin äänestettiin koko orkesterille. Sarjassa tulemme todennäköisesti hopealle, jos voitamme ensi lauantaina.

Jossain välissä kävimme Juhan, joukkuekaverimme Egbertin ja parin hänen käverinsa kanssa Amsterdamissa katsomassa Hollanti-Unkari-ilotulituksen. Hillitympään jalkapallokulttuuriin tottuneella oli hieman ihmettelemistä paikallisten karnevaalimeiningissä, hassut hatut ja kaikki oli todellakin sallittu. Egbert pukeutui peliin ajattoman tyylikkääseen oranssiin karhupukuun. Hänen kaverit iskivät stadionille oranssissa mekossa ja oranssissa sumopainijapuvussa. Peli päättyi lopulta 5-3, tunnelma stadionilla oli heikompi kuin täydellä Olympiastadionilla ja aikuiset miehet, hei oikeesti se on fudismatsi.

Ja niin äiti, pääsin ensimmäisestä tentistäni läpi, arvosanakin oli parempi kuin Nickillä. Täällä arvosanat ovat kovin tärkeitä, en oikein tiedä mihin ne sitten oikeasti vaikuttavat vai onko se vain turhaa pätemistä.

Isoja haasteita

Olen löytänyt kaupungin kuumimman pintaliitopaikan. Se on yliopiston kirjasto, jossa kauluspaita on käytännössä pukukoodin alin aste. Kauniimpi sukupuoli on myös panostanut kirjastoreissuun enemmän kuin Groningenin yöhön, mikä häiritsee lukemistani kovin. Kerran alkuaikoina meinasin mennä tulostamaan kirjastoon muutaman artikkelin matkalla sählyreeneihin. Pyöräilin jo kirjastoa kohti, mutta jatkoin matkaani suosiolla kirjaston ohi kohti harjoitushallia. Tuskin myllyverkkareissa sählymaila kainalossa olisi edes päässyt sisään. Vähän tekisi mieli neuvoa paikallisia, että eikö se lukeminen olisi mukavampaa hieman rennommissa vaatteissa.

Kävimme sunnuntaina katsomassa FC Groningenin peliä. Fanikaupasta matkaan tarttui huivi, joten puoli oli valittu. Kotijoukkueen esityksestä ei paljon ole kerrottavaa, sillä jälleen tuli pataan. Tällä kertaa Heracles haki pisteet maalein 1-4, joten kolmen viimeisimmän ottelun maaliero kirjataan 3-13 ja yllättäen pohjoisen ylpeys ei ole napannut yhtään pistettä. Groningen päätynee naurettaviin europudotuspeleihin, joten ehkä joukkue nähdään ensi kaudella Eurooppa-liigassa. Muutama viikko sitten kaupungilla puhuttiin vielä mestaruustaistelusta, mutta nyt joukkue buuattiin ulos stadionilta. Omasta mielestäni tunnelma pelin aikana oli välttävä, turkkilaisten ystävieni mielestä stadionilla ei voinut puhua tunnelmasta. Loppuunmyydyltä stadionilta löytyi ehkä 2000 tyhjää paikkaa, suurin osa katkarapupuolelta. Ehkä rahamiehet käyvät huoraamassa firmakausareillaan vain isoissa peleissä tai jotain.

Loppuviikosta edessä on suuremmat henkilökohtaiset haasteet. Perjantaina on ensimmäinen tentti, tai ainakin jonkinlainen välikoe. Se on oikeastaan hyvä mittari, sillä maailma ei kaadu siihen, mutta näkee oman tasonsa. Lauantaina on kyse suuremmista asioista, kun sählyorkesterimme suuntaa Leidschendamiin, jossa kärkiottelussa ratkeaa pitkälti mestaruus. Uusintamahdollisuutta ei ole, välikokeesta ei voi puhua, mutta onneksi lauantaina en ole yhtä yksin kuin perjantaina. Saimme vielä yhden vahvistuksen joukkueeseemme, kun sveitsiläinen Andri liittyi ryhmäämme muutaman vuoden takaisella alppimaan liigastatuksella. Matkustaminen pelipaikalle on tehty mahdollisimman hankalaksi, kun ratatöiden ja paikallisliikenteen lakon takia matkasuunnitelma on ns. auki.

Ensi viikolla aloitan avaan myös vaatimattoman hostellin. Varauskirja on melko täynnä ensimmäisiksi viikoiksi, mutta sen jälkeen on jälleen tilaa. Ensimmäiset asiakkaat ovat varanneet patjat mystisillä salanimillä Antti, Teemu ja Wilken. Toukokuun alussa talo pysyy kiinni, sillä varasin viikon lomamatkan Espanjaan.

Asettumisesta ja opiskelusta

Kohta kuukausi takana. Konkreettisimmin ajan kulumisesta ja kaiken hetkellisyydestä muistuttavat pois lähtevät ihmiset. Sää ei juuri kerro minkään etenemisestä tai kesän lähestymisestä. Tällä viikolla on satanut jopa lunta. Espanjalaisten mielestä baarista on mukava pyöräillä lumisateessa kotiin. Erilaista, sano.

Alun vapauden jälkeen myös opiskelut alkoivat. 2000-luvun kirjoittajana haluan nuoleskella yleisöä, joten käydään tämä nopeasti läpi. Kolme kurssia. Yksi journalistiikan kurssi, jossa lähdettiin aika perusteista. Ensimmäisen luennon opettaja ei tiennyt vaihtareiden olemassaolosta, joten lähinnä paikallisella kielellä mentiin. Ennen luentoa tapasin samalla kurssilla olevan hollantilaisen Ellan, joka oli juuri tullut Jyväskylän viestintätieteiden laitokselta vaihdosta. Toinen kurssi käsittelee Pohjois-Amerikan historiaa ja kulttuuria Yhdysvaltain itsenäistymisestä näihin päiviin asti. Paljon on asiaa, ja Atlantin takaa tulleet opettajat osaavat asiansa. Kolmas kurssini on paikallista historiaa ja kulttuuria, siis klassinen vaihtarikurssi. Ihan kivaa on ollut.

Jos jokin voi ärsyttää, niin jatkuva kaupassa ravaaminen ja ruuan laittaminen. Miksi täällä ei syödä lounasta? Miksi yliopistolta ei saa lämmintä ruokaa? Puuro-Karia ja maagista lukua 2,50 on oikeasti ikävä.

Toisen kerran irtaannuin Groningenista, kun kävimme yhden yön reissulla Amsterdamissa. Ilman mitään suunnittelua reissua voi kutsua onnistuneeksi. Löysimme halvan hostellin, paheelliset kadut, Amsterdam ArenAn ja mukavan baarin PSV-Ajax-matsia varten. Stadionilla heti aulassa olivat vierekkäisissä kuvissa Luciano Pavarotti, Kuningas ja Popin kuningas. Stadionilla esiintyneistä miehistä hienoin oli toki keskellä. Opastetun stadionkierroksen jälkeen kävimme vielä Ajaxin museossa, jossa Litmanen oli myös vahvasti edustettuna. Hieno video "kuvasi" pelaajista suurimpien lapsuuden pelejä, jonka jälkeen tuli aitoa kuvaa Litmasen, Rijkaardin ja Cruyffin hienoimmista maaleista. Litmasta näytellyt lapsi oli kovasti Jarin näköinen, mutta kenttä näytti enemmän hollantilaiselta puistolta kuin Kisapuistolta.

Frank de Boerin paikalla Ajaxin pressissä.

ArenAlla esiintyneet kuninkaat.

Kuningatteren aitiossa. Kuningatar on käynyt aitiossaan kolmesti 15 vuodessa, eikä kertaakaan Ajaxin pelissä.

Lippu FC Groningenin seuraavaan kotimatsiin on myös taskussa, joten ensi viikonloppu lievittää jälleen kaipuuta stadioneille. Kahden murskatappion jälkeen kurssin on käännyttävä, jos joukkue haluaa unelmoida europaikasta. Nyt nukkumaan Damin rasitukset pois. Mies ja blogi palaavat sen jälkeen toivottavasti hieman virkeämpinä.

Voittamisesta ja opiskelusta

Olen ihastunut. Tähän maahan ja kaupunkiin. Kaikki tuntuu mahdolliselta ja vapaalta. Toki tässä ihastumisessa on varmasti alkuhetken huumaa. Mitä tahansa paikallisilta kysyy, niin vastaus ei ole ikinä ei. Viime viikon vapaudentunne saattoi johtua myös siitä, että luennot alkoivat vasta tänään. American studies-kurssi aiheuttaa varmasti haasteita, sillä niin yksityiskohtaisesti 1900-luvun amerikkalaista historiaa ja kulttuuria kevään aikana kahlataan. Yhdysvaltalaisen opettajan yleisin fraasi olikin ensimmäisellä luennolla "tämän te jo aikaisemmilta kursseilta muistattekin". Toki.

Viime viikolla kävin mentorini kaverin bileissä. Hän oli juuri tullut vaihdosta Tampereelta, joten suosikkikaupunkimme olivat yhteiset. Bileissä paikallinen kulttuuri yllätti minut jälleen iloisesti, kun avasin ensimmäistä oluttani. Ei kuulemma ole tapana tuoda juhliin omia eväitä, vaan isäntä/emäntä on varannut riittävästi juomaa kaikille. Selvä.

Myös salibandyreenit jatkuivat normaalisti, tähtäimenä oli viikonlopun kärkikamppailu. Harjoituksiin ilmestyi myös toinen suomalaispelaaja, ja Juha pyöritteli puolustusta parin vuoden takaisella salibandyliigastatuksella. Nopea viesti liittoon kuitenkin tyrmäsi vahvistuksen pelihalut, sillä siirtoikkuna pätee myös maista vapaamielisimmissä. Lauantain matsiin oli kuitenkin löytynyt uusi valmentaja. Pelipaikka vaihtui vielä perjantaina omituisen härdellin jälkeen hieman lähemmäksi Groningenia, ja Amersfoort Amsterdamin lähellä sai toimia pelipyhättönä. Matkaan lähdimme kahdessa osassa, ja ulkomaalaisvahvistukset saivat kunniapaikat Wouterin isältään lainaaman auton takapenkiltä. Loput menivät junalla.

Moottoritieltä ei juuri maisemia ihailtu, mutta aika paljon maaseutua näin tiheästi asuttuun maahan mahtuu. Perillä rumimman näkemäni sählyhallin sisältä paljastui kuuluisa sisäinen kauneus, kun kärkiottelua oli siunattu hyvällä alustalla ja maan ainoilla kansainvälisiä pelejä viheltäneillä tuomareilla.

Vastaan asettui Alankomaiden sählykenttiä viime vuosina dominoinut FB Agents. Pääkaupungin ylpeyden, tuon Hollanti-sählyn RoPS:n, riveistä löytyi vain pari alankomaalaista. Vastustajan ainoa suomalaispelaaja toimi loukkaantuneena penkin takana, ja ruotsi oli kentällä yleisin kieli. Ennen peliä minua varoitettiin Ullesta, oli kuulemma nopea, taitava ja vihasi häviämistä. Ensimmäisessä vaihdossa laitoin vähän lapaa Ullen jalan alle, jonka seurauksena ruotsalaistähti kannettiin vaihtoon. Onneksi hän pystyi kuitenkin myöhemmin jatkamaan peliä.

Vannoutunut vapaamielisyyteni on ottanut sählykentiltä myös hieman konservatiivisia sävyjä. Nimittäin nimille pitäisi olla joku raja. Miten gr-äänteen ja pari muuta käsittämätöntä äännettä samassa nimessä voi lausua oikein kesken rintamahyökkäyksen? Onko sinulla joku urheilukentille sopiva lempinimi? Jaa ei. Onneksi avausmaalimme jälkeen kaikki aksentit, kielet ja diskurssit olivat jälleen samoja, olihan jokainen oppinut ne jo pienenä pihapeleissä toimittaessaan peliobjektin ensimmäistä kertaa maaliin.

Uuden pelikirjamme kaikki nyanssit eivät vielä toimineet, mutta hurjalla taistelulla otimme lopulta päätöserässä omamme lukemin 6-2. Maalissa Leo näytti miksi hän pelaa Hollannin maajoukkueessa. Paluumatkalla toki minua valistettiin, että maajoukkuestatus vaatii pelitaitojen lisäksi aika paljon omaa rahaa, joten osa parhaista on luopunut maajoukkuepaikoistaan. Joukkueeni U.C. Face Off ei ollut ikinä ennen kukistanut FB Agentsia, joten voitto ei ollut mikä tahansa. Pelin jälkeen puheissa vilahtelivat jo mystiset mestaruus, tupla ja europelit.

Tutustumisviikko

Tämä on elämäni ensimmäinen blogi, joten voi luvata mitään ilmestumistahtia. Ensimmäinen viikko Groningenissa on kohta takana, ja vauhti on ollut ainakin riittävä. Asun kaupungin suurimmassa vaihtareille tarkoitetussa asuntolassa, joten seuraa riittää mihin vuorokaudenaikaan tahansa. Elämän perusedellytykset ovat kasassa, kun on oma huone ja hyvä yhteiskeittiö. Kaupungin jalkapallostadion on aivan vieressä, ja stadionin ruokakauppa on lähikauppani.

Vaihtarit ovat tietenkin kotoisin kaikilta maailman mantereilta. Suomalaisia on myös "riittävästi", ainakin yli kymmenen on tullut tavattua. Kukaan muu ei tosin opiskele Jyväskylässä.

Maa ja kaupunki ovat aika lailla sellaisia mitä odotinkin. Pitkät ja tyylikkäät paikalliset tuntuvat hallitsevan yllättävän monta kieltä, joilla he kommunikoivat innokkaasti ulkomaalaisten kanssa. Kommunikointitilanteisiin he liikkuvat polkupyörillä. Ilman kielitaitoa voit olla jotain, mutta ilman pyörää et ole mitään. Joten ostin heti pyörän. Jos pöyräliikenne vaatii minulta aika paljon keskittymistä, niin monelle muulle vaihtarille se on alun haastavin osuus. Osa heistä ei ole ikinä omistanut pyörää.

Heti ensimmäisenä iltana hyppäsin myös salibandykaukaloon. Joukkueeni U.C. Face Off tahkoaa maan pääsarjaa. Eikä vain tahkoa, vaan johtaa sarjaa. Valmentaja iski heti maahockeykentiltä opitun pelikirjan käyttöön. Taso on ensimmäisten reenien perusteella jotain Suomen nelosdivaria, toki joukkueesta löytyy muutama maajoukkuestatuksella liikkuva parempikin pelaaja. Ensimmäinen matsi on jo lauantaina Tilburgissa. Kärkikahinassa voi puhua todellisesta kuuden pisteen matsista, sillä vahva jalkapallokulttuuri näkyy niin voitosta kotiin kannettavien pisteiden määrässä kuin pudotuspelien puuttumisenakin.

Näillä mennään.